Seesaminsiemenlastut - Til papdi

Rapeita lastuja seesaminsiemenistä ja sokerista.

Kahdeksan vuoden jälkeen oli viimein aika opetella anoppini johdolla mieheni suosikkimakeinen, seesaminsiemenistä tehdyt lastut eli til papdi. Näihin tulee vain kahta ainesosaa, seesaminsiemeniä ja sokeria, ja resepti on samalla täysin vegaaninen. Lastuja tuli valmistettua Tallinnan-risteilyä varten naposteltavaksi laivamatkalla. Iso osa lastuista katosi tosin jo valmistusprosessin aikana parempiin suihin...

Til papdia varten kuuma sokeri-seesaminsiemenmössö kaulitaan ohuiksi levyiksi. Tärkeää papdin valmistamisessa on saada levyistä mahdollisimman ohuita. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota sokerin ja seesaminsiementen suhteeseen. Jos sokeria on liian vähän, se ei riitä liimaamaan seesaminsiemeniä yhteen ja levyt hajoavat kaulittaessa käsiin. Sokeria ei siis kannata säästellä, vaikka mieli tekisi...juuri kun satuinkin mainitsemaan, että olen koittanut välttää hiilihydraattipitoisia ruokia appiukon diabeteksen vuoksi! (Ei hän näitä kyllä syönyt.)

Lastuista sai mukavasti energiaa risteilylle, ja kuten Intiassa sanotaan, syömisestä saa aina mukavaa ajanvietettä (timepass ho jata hai).

Lounaalla kävimme Tallinnassa eräässä tunnetussa intialaisessa ravintolassa, joka viime vierailullamme oli ollut oikein miellyttävä kokemus ja josta olen muiltakin tutuiltani kuullut ainoastaan hyvää. Tällä kertaa valitettavasti jouduimme pettymään: tilaamamme leivät olivat kuivahkoja, sekä navratan korman että malai koftan kastike tuntui olevan samaa rakeista sipulimössöä, jossa ei ollut juurikaan makua ja jopa suomalaiseen makuun chiliä oli annosteltu ruokiin olemattoman vähän, eikä se maistunut edes minun suuhuni laisinkaan - ja itse käytän chiliä todella hillitysti. Viimeisestä kohdasta saamme kyllä syyttää itseämme, olisihan tilauksen yhteydessä voinut ja pitänyt pyytää hiukan tulisempaa ruokaa intialaiseen makuun.

Iloksemme näimme Tallinnassa kuitenkin ensimmäistä kertaa eläessämme mustia joutsenia, joista kuva alla.

Seesaminsiemenmakeiset (3 annosta/levyä)

- 3 dl seesaminsiemeniä
- 2,5 dl sokeria

1. Paahda seesaminsiemeniä pannulla jatkuvasti sekoittaen, kunnes ne ovat saaneet kevyesti väriä. Siirrä sivuun.

2. Mittaa vajaa desi sokeria kuumalle paistinpannulle ja levitä se tasaisesti ympäri pannua. Sokeri alkaa pian sulaa.

4. Kun sokeri on täysin nestemäistä ja hiukan rusehtavaa, lisää joukkoon 1 dl seesaminsiemeniä nopeasti sekoittaen. Pyri sekoittamaan sokeri tasaisesti siementen joukkoon. Seoksesta tulee tahmeaa ja kiinteää.

5. Kaada seos nopeasti leivinpaperille yhteen kekoon. Aseta toinen leivinpaperi seoksen päälle ja tiivistä kasaa tarvittaessa painelemalla sitä varovasti hiukan kokoon (huom. seos on kuumaa!).

6. Kauli seos levyiksi: aloita rauhallisesti pyrkien antamaan levylle ensin tasainen ja yhtenäinen muoto ja kauli lopuksi ripeästi tämä paksumpi levy mahdollisimman ohueksi, ennen kuin seos jäähtyy ja jähmettyy.

Anoppi kaulii tottuneesti papdia ohueksi. Valmistus onnistuu helposti kahden leivinpaperiarkin välissä.

7. Anna levyn jäähtyä hetki, siirrä se sitten sivuun ja toista vaiheet 2-6 seuraavan satsin kohdalla.

8. Noin puolen tunnin päästä seesaminsiemenlevyt ovat täysin jäähtyneet ja ne voi pilkkoa käsin pienemmiksi paloiksi. Säilytä valmis papdi ilmatiiviissä rasiassa.

Vihreä chutney korianterista ja jogurtista

Korianterichutney ja pikkuisia cheela-lättyjä kikhernejauhoista.

Tämä on yksi suosikkichutneystani: se on ensinnäkin helppo valmistaa, sillä se ei vaadi kypsentämistä tai popu/baghaar/tadkaa eli öljy-mausteseoksella kuorruttamista. Mieheni perheessä tehdään usein tällaista chutneyta, joka sopii tarjottavaksi sekä eteläintialaisten aamupalojen, kuten erilaisten lettusten, että pohjoisintialaisten aamiaisten ja välipalojen, kuten pakora-mykyjen kanssa suolaisen dipin tapaan. Varsin monikäyttöistä siis!

Nimikettä chutney käytetään Intiassa hyvinkin erilaisista ruokalajeista. Suomalaisille intialaisista chutneysta ovat usein tuttuja pohjoisintialaiset makeat chutneyt, kuten mangochutney, ja toisaalta minttu- ja korianteripohjaiset chutneyt, joita usein tarjoillaan täkäläisissä intialaisissa ravintoloissa. Etelässä Andhra Pradeshissa chutneyt ovat enemmänkin suolaisia, tasaisia soseita ja tarkoitettu aamupalojen kaveriksi, ja valmistusprosessin lopuksi päälle heitetään vielä mausteseos, joka on tyypillisesti jotakin sen suuntaista öljyssä paahdettua mustia sinapinsiemeniä, jeeraa, urad daal -linssejä ja currynlehtiä, kenties myös hajupihkaa. Tämä resepti on ehkäpä näiden molempien välimuoto.

Koska chutneyta valmistetaan tyypillisesti pieni määrä, yleensä yksi pikku kipollinen, chutneyt kannattaa jauhaa mahdollisimman pienessä tehosekoittimen kipoissa, jotta sekoitin saa seoksesta hyvin kiinni.

Korianteri-jogurttichutney

- 10-15 kokonaista korianterinvartta lehtineen
- 0,75 dl vähärasvaista maustamatonta jogurttia
- 0,5 dl valmista maapähkinäjauhetta tai saman verran pannulla paahdettuja maapähkinöitä
- 2 vihreää chiliä
- 2-3 valkosipulinkynttä
- suolaa
- 2 tl korianterijauhetta (dhannya)
- vettä tarvittaessa muutama ruokalusikallinen chutneyn jauhamiseen

1. Huuhtele korianterinvarret ja chilit, paahda maapähkinät ja kuori valkosipulit.

2. Laita kaikki ainekset tehosekoittimen kulhoon ja jauha tasaiseksi. Lisää vettä lusikallinen kerrallaan tarvittaessa.

3. Tarjoile intialaisten pikkusuolaisten kanssa tai suolaisten aamiaislettujen kera.

Blogihidastelua

Tämä blogi hidastelee, tehosekoitin ei. Etualalla cashew-pähkinämakeisia ja anopin tuoma kolmen teräskulhon tarjoilusetti.

Kyllä, linjoilla ollaan edelleen kirjoitustauosta huolimatta! Anoppi ja appiukko saapuivat Suomeen kolme viikkoa sitten ja ovat vierailulla heinäkuun loppuun saakka. Kyseessä onkin siis pitemmän kaavan mukainen vierailu viiden vuoden tauon jälkeen, ja tahti on ollut sen verran kiireinen, että blogin päivitys on jäänyt vähemmälle. Reseptien ilmestyminen tänne voikin olla epätasaista vielä ensi kuuhun saakka.

Anoppi on luvannut opettaa perinteensä mukaisesta ruoanlaitosta kaiken, mitä vaan tahdon oppia. Nyt on siis loistava tilaisuus saada kotioloissa testattuja reseptejä kehiin. Muutama päivä sitten anoppi neuvoi, kuinka inhokistani karvaskurkusta eli karelasta saadaan syötävää, suorastaan herkullista sabzia – jonka kyseisen pistävän karvaan vihanneksen tuntevat tietävän olevan aikamoinen temppu! Anoppini reseptillä pieneksi pilkottu karela kypsennettiin runsaasti maustetussa korianteri-sipuli-valkosipuli-maapähkinäkastikkeessa, eikä karvaasta mausta ollut enää jälkeäkään.

Tulihan Intiasta ruokaan liittyviä tuliaisiakin: appivanhemmilta sain muun muassa pyytämäni uuden tehosekoittimen eli mixien vanhan ja jo hitusen reistailleen tilalle. Uusi Kenstar on toiminut moitteettomasti, ja suosittelenkin intialaisen tehosekoittimen hankintaa kaikille intialaisen ruuan kotikokeille: tomaatti-sipulikastikkeet, maapähkinäjauheen ja kaikenlaiset chutneyt saa tällaisella masiinalla vaivattomasti ja nopeasti aikaiseksi.

Kävelyllä anopin kanssa Laajasalossa viime viikolla.

Appivanhempien kanssa on käyty kävelyllä tarkoituksena hiukan kohentaa appiukkoni terveyttä. Apen diabeteksen vuoksi riisi, peruna ja valkoinen vehnä sekä kovin öljyiset ruokalajit ovat pannassa, joten itsekin olen viime aikoina kokeillut valmistaa mahdollisimman vähähiilihydraattista, kuitu- ja proteiinipitoista intialaista tai ainakin intialaisvaikutteista kasvisruokaa. Uusia reseptikokeiluja tulee tänne blogiinkin aikanaan.

Appivanhemmat häämatkallaan lähes 40 vuotta sitten.